Psykoterapeutilla ei ole norsun muistia

Psykoterapian kirjaamiskäytännöt kaipaavat uudistusta, sillä nykyinen lainsäädäntö vaikeuttaa terapeuttien mahdollisuuksia tehdä työnsä kannalta olennaisia muistiinpanoja. Psykoterapia on ainutlaatuinen vuorovaikutusprosessi, jossa potilaan ongelmat ja hoidon suunnittelu vaativat syvällistä käsittelyä. Kirjausrajoitukset heikentävät terapian laatua ja asettavat terapeutit kohtuuttomiin vaatimuksiin. Uudistuksilla voitaisiin parantaa sekä hoidon vaikuttavuutta että potilasturvallisuutta.

 

Psykoterapiakeskukseen kohdistanut tietomurto on nostanut keskusteluun psykoterapioiden kirjaamiskäytännöt. Psykoterapeuttien edellytetään kirjaavan jokaisen psykoterapiakäynnin, mikä onkin periaatteessa paikallaan. Parhaimmillaan kirjaukset tukevat terapiaprosessin etenemistä. Psykoterapia ei kuitenkaan ole lääketieteellinen erillisten toimenpiteiden kokonaisuus, jonka kirjaaminen lääketieteen periaattein terveydenhuollon sähköisiin järjestelmiin olisi potilaan etu.

Psykoterapia on kahden ihmisen välinen ainutlaatuinen vuorovaikutusprosessi, jonka hoidollinen teho syntyy psykologisin keinoin terapeutin ja asiakkaan välisessä vuorovaikutuksessa. Psykoterapeutti saa kirjata potilasasiakirjoihin hyvin yleisluontoisia asioita hoidossaan olevien, ehkä kymmenien ihmisten voinnista ja hoidon sisällöistä. Omia sairauskertomusmerkintöjen ulkopuolisia koko psykoterapiaa koskevia muistiinpanoja psykoterapeutilla ei saisi olla. Emme siis saa kirjata mihinkään omia pohdintoja ongelmien syistä tai hoidon suunnittelusta. Emme saa kirjata tunnistettavasti (jo äiti, lapsi ja puoliso ovat helposti tunnistettavia) potilaan ihmissuhteita, koska muita henkilöitä ei merkinnöissä saa mainita. Kuitenkin suuri osa ihmisten ongelmista liittyy ihmissuhteisiin ja vuorovaikutuskokemuksiin.

Nykyinen laki asettaa psykoterapeutit ylivoimaiseen tilanteeseen. Meidän on lakia noudattaaksemme säilöttävä kymmenien ihmisten sukupuut, ihmissuhteet ja niiden ongelmat, omat vaihtoehtoiset ideat hoidon toteuttamisesta sekä kehittyvät hypoteesit ongelmien syistä ja seurauksista täysin muistinvaraisesti. Mahdolliset (ja tällä systeemillä todennäköiset) toistuvat unohdukset tuntuvat ikäviltä. Ne heikentävät hoidon laatua huonontamalla terapeuttista vuorovaikutussuhdetta. Harvatahtisemmasta terapiasta tulee pinnallista kuulumisten vaihtoa, jos terapeutti ei pysty palauttamaan mieleensä juuri mitään potilaan tilanteesta.

Monimutkaisia prosesseja työssään käsittelevät ammattilaiset tarvitsevat omat muistiinpanonsa. Viemäriverkostojen, rakennusten ja kirurgisten toimenpiteiden suunnittelijat saavat palata prosessin kuluessa omiin muistiinpanoihinsa. Myös psykoterapeuteille tulisi tämä sallia.

Hanna Koivisto, PsL, psykoterapian erikoispsykologi Anne Paulo-Tuovinen, PsM, psykoterapeutti

Helsingin Sanomat 15.11.2021