Mielenterveyspalvelut kuntoon hoitajista huolehtimalla

Ihmisillä on paha olla ja mielenterveyspalvelut ruuhkautuvat ympäri Suomea. Paperilla tyylikkäät hoitopolut eivät useinkaan johda ihmistä muualle kuin seuraavan kyselijän huoneeseen. Nämä prosessit turhauttavat sekä autettavat että auttajat.

Työssäni mielenterveysyksiköiden työnohjaajana ja psykoterapeuttina kohtaan nääntyneitä sairaanhoitajia, psykiatrian erikoislääkäreitä, sosiaalityöntekijöitä ja psykologeja. Osaa heistä heitellään pitkin organisaatiota muka tarpeen mukaan. Osa yrittää pelastautua vaihtamalla työpaikkaa tai hakeutumalla erilaisille vapaille. Tämä kaikki johtaa katkeileviin hoitosuhteisiin.

Turvallinen ja tuttu hoitosuhde on koko psykologisen auttamisen ydin. Kipeiden ja itsellekin sekavien sioiden jakaminen on mahdollista vain hyväksyvässä, tutussa suhteessa. Tällä hetkellä liian moni rganisaatio toimii niin, etteivät hyvät hoitosuhteet ole mahdollisia.

Mielenterveysalan ammattilaisten työoloihin on alettava kiinnittää erityistä huomiota. Tilanne ei parane sillä, että esimies sanoo nääntyneelle, että tilallesi on kyllä tulijoita. Tulijoita ei enää ole, varsinkaan hyviä.

Hädässä olevan ihmisen auttaminen on joskus hyvin vaikeaa ja kuormittavaa. Itsetuhoisuuden, väkivallan, päihdeongelmien ja syömishäiriöiden hoitaminen vaatii todella paljon osaamista ja kokemusta aivan kuten vaikeat somaattiset sairaudet. Erityisen kuormittavaa työ on silloin, kun osaamisessa on vielä puutteita, elämänkokemusta vähän ja organisaation tuki puutteellista.

Väitän, että mielenterveysalan työntekijöiden pysyvyyteen eli samalla pysyviin hoitosuhteisiin panostaminen nostaa hoidon laatua niin paljon, että hoitojonotkin lopulta lyhenevät. Keinoja tähän ovat jatkuva ammatillinen koulutus, työryhmien yhdessä ajattelun tukeminen, tiivis työnohjaus ja ennen kaikkea esimiehen ja organisaation napakka tuki.

Helsingin Sanomat 29.4.2021