Lasten ja nuorten mielenterveysongelmista puhuttaessa huomiota ovat erityisesti saaneet matalan kynnyksen palvelut. Niin pitääkin olla, kuunteleva aikuinen on löydyttävä helposti. Nostan tässä esiin toisen ääripään, vakavat ja pitkäaikaiset mielenterveyden häiriöt.
Valitettavan usein vakavasti sairas lapsi tai nuori perheineen saattaa ajelehtia vuosia ympäri terveydenhuoltojärjestelmää saamatta apua. Avun piiriin päässeen perheen työntekijät vaihtuavat moneen kertaan pelkästään organisatorisista syistä. Joskus taas perhe tai nuori ei luottamuspulan vuoksi pysty ottamaan vastaan tarkkaan kellonaikaan sidottua keskusteluun perustuvaa hoitoa. Vakavat mielenterveyden häiriöt ovat usein niin vakavia, että nykyinen hoitojärjestelmä ei niihin kovin hyvin sovellu. Vakava mielenterveyden häiriö on hyvin usein pitkäaikaissairaus ja näitä häiriöitä on hoidettava sellaisina.
Tervehdin ilolla hyvinvointialueiden tuloa, koska ne voivat halutessaan tarjota nykyistä vaikuttavampaa apua vakavasti sairaille lapsille, nuorilla ja aikuisille. Jos halutaan, voidaan alkaa huolehtia siitä, että pitkäaikaisissa ongelmissa hoitava henkilö voi pysyä samana vaikka koko lapsuusajan. Tuttu toimintaterapeutti, sairaanhoitaja tai psykologi oppii vuosien varrella tuntemaan lapsen ja perheen niin, että apukin osuu oikeaan. Uusien hoitosuhteiden virittelyyn ei kulu kuukausia. Uudessa organisaatiossa erikoisammattilaisten eli erikoisairaanhoidon tuki lasta tai nuorta hoitavalle täytyy olla helposti saatavilla.