Saako itsemurhaa hautova tai yrittänyt asianmukaista apua?

Lääkäri Ari Miettinen nosti keskusteluun (SS 5.7.2015) itsemurhaa hautovien mahdollisuuden saada asianmukaista apua. Hän on oikeassa siinä, että avun saaminen on vaikeaa. Epätoivoinen ihminen ei myöskään usko mistään avusta olevan apua. Eihän kukaan päädy vakavissaan harkitsemaan itsemurhaa, jos hän uskoo, että pienellä juttelulla epätoivon syyt olisivat poistettavissa. Näissä tilanteissa tarvitaan hyvin taitavia ihmisiä ja nopeasti kuulemaan sydämellä ja virittämään aitoa toivoa. Miettinen saattaa olla oikeassa, että emme osaa auttaa itsemurhaa hautovia.

Olen Miettisen tavoin hyvin huolestunut nuorten, vielä näköalattomien miesten ja naisten epätoivoisista ratkaisuista. Epätoivoon ajavien ongelmien psykiatrisointi saattaa jopa pahentaa tilannetta, koska tavallisen ihmisen on vaikea hahmottaa pohjatonta häpeäänsä tai hylätyksi tulemistaan psyykkiseksi häiriöksi. Ratkaisuja tähän ongelmaan olisi syytä hakea muualtakin kuin psykiatrian piiristä.

Ennen kaikkea yhteiskunnan on oltava se taho, josta apua on aina saatavissa. Apu ei saa olla projektien ja hankkeiden varassa. Hankkeet sopivat uudenlaisten työtapojen kokeiluun, mutta ihmisen henkeä uhkaavian tilanteita ei voi jättää hankkeiden varaan. Silti olen iloinen Mielenterveysseuran tarjoamasta avusta.

Tärkeimpiä auttajia itsemurhaa hautovan elämässä ovat onneksi ja myös valitettavasti läheiset. Heidän taakkansa on usein kohtuuton epätoivoon vaipuneen rinnalla. Niin läheisten kuin itsemurhaa hautovankin on voitava helposti löytää asiantuntevaa apua.

Julkaistu Savon Sanomissa